Ajatuksia energiatehokkuusmääräyksistä

Ajattelin kirjoittaa omia ajatuksiani ajankohtaisesta aiheesta. Vanhojen rakennusten korjaajat törmäävät viranomaisten vaatimuksiin lisätä rakennuksen energiatehokkuutta.
Pääsääntöisesti uudet määräykset eivät koske vanhoja suojeltuja rakennuksia.
Ongelmaksi muodostuu vanhat siirrettävät rakennukset, joita viranomaiset käsittelevät uudisrakennuksina. Kuntien rakennusvalvontaviranomaiset voivat joustaa määräyksistä hyvinkin paljon ja yhtenäistä koko Suomen kattavaa käytäntöä ei ole olemassa.

Ympäristöministeriön asetus löytyy tästä linkistä:
http://www.ym.fi/fi-FI/Maankaytto_ja_rakentaminen/Energiatehokkuus_huomioon_luvanvaraisess%283871%29

Yltiömäisessä eristysvimmassa vanhan hirsirakennuksen kosteustekninen toimivuus vaarantuu ja voi aiheuttaa vakavia vaurioita sekä homeongelmia. Eristevahvuuden lisääminen muuttaa yleensä myös talon mittasuhteita ja ulkonäköä. Vanhat kaksinkertaiset ikkunat eivät täytä nykyisiä vaadittuja lämpöarvoja, jolloin vaaditaan käytettäväksi uusia ikkunoita. Uudet ikkunat poikkeavat ulkonäöllisesti vanhoista alkuperäisistä eikä puumateriaali nykyaikana vastaa laadultaan sata vuotta vanhaa tiheäkasvuista puuta. Vanhojen puhallettujen ikkunalasien hienot epätasaisuudet ja kuviot menetetään.

Painovoimainen ilmanvaihto tyrmätään viranomaisten taholta lähes pääsääntöisesti ja sen sijaan vaaditaan koneellista ilmanvaihtoa lämmön talteenottojärjestelmineen. Näitä ilmanvaihtokanavia on käytännössä mahdotonta puhdistaa luotettavasti ja sen vuoksi puhdistamiseen käytetään erilaisia terveydelle haitallisia kemikaaleja. Painovoimainen ilmanvaihto on toiminut vuosisatoja. Kunnostettaessa ja tiivistettäessä vanhaa rakennusta, pitää tietenkin huolehtia myös korvausilman saannista. Korvausilmaa tuli ennen ikkunoiden ja multipenkkirakenteisen lattian raoista riittävästi.

Omaa remonttiani eivät uudet määräykset ole onnekseni koskeneet, koska rakennus on suojeltu. Ainoat energiatehokkuutta ja samalla myös asumismukavuutta parantavat toimenpiteet, mitä olen tehnyt ovat huokoinen kuitulevy sisäseinissä, vanhojen 1800-luvun ikkunoiden kunnostus ja tiivistys, yläpohjan eristäminen (5 cm sammalta korvattu vahvemmalla kerroksella selluvillaa), multipenkin korvaaminen rossipohjalattialla.

Pientalojen energialuokitusasteikko riippuu pinta-alasta oheisten taulukkojen mukaan:

Lähde: Korjausrakentamisen energiamääräykset ja uudistuva energiatodistus -luento. Lauri Penttinen, Keski-Suomen energiatoimisto. http://kesto.fi/ACFiles/Download.asp?recID=5519


Poikani opiskelee energiatekniikkaa Jyväskylässä. Alkusyksystä hän laski harjoitustyönä talollemme uusien laskentaohjeiden mukaisen energiatehokkuusluokan. Laskennan mukaan tämän vanhan 1800-luvun puolivälin tuvan energiatehokkuusluokka on C.  Energiatehokkuusluokka C vastaa vuoden 2012 uudisrakennusten määräystasoa. Tällä hetkellä meillä on hieman reilu 200m2 lämmitettyä nettopinta-alaa. Taulukon mukaan luokan C rakennuksen E-luku on 122-159 kWh/m2 välillä. Tämä siis rakennuksen laskennallinen arvo.

Todellinen meidän kolmen hengen mitattu kokonaisenergiankulutus sisältäen lämmityksen ja käyttösähköt ovat n. 15 MWh/vuosi. Tämä tekee 71,43 kWh/m2, eli todellisen kulutuksen mukaan ollaankin luokkaa A.

Pohjalainen Rakennusperintö ry tekee parhaillaan työtä sen eteen, että vanha rakennuskanta vapautettaisiin nykyisistä energiatehokkuusvaatimuksista.

Tervetuloa syyskokoukseen!

SYYSKOKOUS 29.11.2014 KASKISISSA

Lämpimästi tervetuloa yhdistyksen syyskokoukseen ja pikkujouluun lauantaina 29. marraskuuta Kaskisiin Bladhin talolle klo 13.00 alkaen! Tervetulleita ovat jäsenet ja jäsenyyttä harkitsevat rakennusperinteen ystävät.

Kokous järjestetään Bladhin talossa, os. Cneiffinpolku 1, 64260 Kaskinen. Kokouksen päätteeksi taloon voi tutustua kaupungin rakennusmestarin ja rakennusperinteen vaalijan, Rose-Marie Engvallin johdolla. Bladhin talo oli pitkään Kaskisten suurin talo. Sen rakennutti vuonna 1788 laivanvarustaja, kauppias ja kaupungin perustaja Peter Johan Bladh.

Kokouksen jälkeen yhdistyksen puheenjohtaja Anette järjestää avoimet ovet kotonaan Benvik Gårdissa, joka on rakennettu vuonna 1776.

Huomioi myös, että Närpiössä järjestetään samaisena lauantaina vanhanajan joulumarkkinat klo 10–14. Tässä siis oiva mahdollisuus osallistua molempiin tilaisuuksiin!

Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset syyskokousasiat. Lisäksi valitaan erovuoroisten tilalle kolme hallituksen jäsentä toimikaudelle 2015–2017.

Tervetuloa!

Rakennusperintöyhdistyksen hallitus

 

HÖSTMÖTE I KASKÖ 29.11.2014

Varmet välkommen till föreningens höstmöte och lillajul, lördag 29e november i Bladhska gården, Kaskö. Mötet börjar kl. 13.

Mötet ordnas i Bladhska gården, adress Cneiffs stig 1, 64260 Kaskö. Efter mötet bekantar vi oss med Bladhska gården med stadens byggmästare samt byggnadsvårdare Rose-Marie Engvall som guide. Bladhska gården var länge Kaskös största hus. Skeppsredaren och köpmannen, tillika Kaskö stads grundare, Peter Johan Bladh lät bygga huset 1788.

Efter mötet och guidningen i Bladhska gården finns möjlighet att bekanta sig med ordförandens hus på Benvik gård, en karolinerbostad byggd 1776.

Observera också att i Närpes ordnas samma lördag gammaldags marknad kl. 10-14 vid livsstilsbutiken Cornelia. Ta tillfället i akt och besök en unik oerhört vacker gammal gårdsmiljö i anslutning till Närpes centrum!

På mötet behandlas stadgeenliga höstmötesärenden. Dessutom väljs tre nya styrelsemedlemmar i stället för dem som avgår för verksamhetsperioden 2015–2017.                              

Välkomna!
Byggnadsvårdsstyrelsen

Yhdistetään voimat pohjalaisen rakennusperinteen puolesta!

Ikkuna Yli-Lauroselassa. Kuva: Karoliina Streefkerk

Tervetuloa liittymään Pohjalaisen Rakennusperintöyhdistyksen / Österbottens Byggnadsvårdföreningen jäseneksi!
 
Pohjalaisen rakennusperintöyhdistyksen jäsenenä saat sähköpostiisi säännöllisesti jäsenkirjeen, jossa on kerrottu ajankohtaisista rakennusperintöön liittyvät asioista, tulevista tapahtumista toiminta-alueellamme sekä yhdistyksen järjestämästä toiminnasta. 

Yhdistyksen toiminta laajenee ja monipuolistuu jatkuvasti jäsenmäärän kasvaessa. Tulossa tälle syksylle on vielä yhdistyksen pikkujoulu ja syyskokous lauantaina 29.11. (seuraa ilmoittelua!) ja ensi vuodellekin on tiedossa vaikka mitä mielenkiintoista!

Koska yhdistys on kaksikielinen, ilmestyvät yhdistyksen blogikirjoitukset vaihtelevasti suomeksi tai ruotsiksi, kirjoittajan äidinkielestä riippuen. Jäsentiedote ilmestyy silti aina kaksikielisenä.
 
Näin liityt jäseneksi:
Valitse alla olevista jäsenyysvaihtoehdoista omasi ja tee tilisiirto yhdistyksen pankkitilille. Tärkeää! Jäsenmaksun maksamisen jälkeen toimita vielä yhteystietosi yhdistykselle osoitteeseen pohjalainenrakennus@gmail.com (nimi, postiosoite, sähköpostiosoite ja puhelinnumero).

Tili: Pohjalainen Rakennusperintö ry
Ylihärmän säästöpankki
FI91 4928 0010 0428 78
Viitteeksi tekstikenttään: jäsenen/jäsenten nimi

Jäsenmaksut vuodelle 2014 (näin loppuvuodesta jäseneksi liittyneet saavat vuoden 2015 samalla maksulla!)

Yksityisjäsenet 20 €
Perhejäsenyys (kaikki samasta osoitteesta liittyvät) 30 €
Yhdistysjäsenet 50 €
Kannatusjäsenet 200 €
Opiskelijajäsenet (opiskelijakortti osoitettava) 10 €

Tervetuloa!

Haluatko aktiiviseksi toimijaksi yhdistyksessä?

Yhdistyksen hallitus koostuu yhdeksästä valitusta henkilöstä, joiden toimikausi on aina kolme vuotta. Hallituksesta on erovuoroisia joka vuosi kolme henkilöä, ja uudet toimijat ovat tervetulleita!

Yhdistys etsii myös aktiivisia rakennusperinteestä kiinnostuneita henkilöitä järjestämään paikallistason toimintaa omalla alueellaan. Yhdistyksen hallitus tuo oman panoksensa tilaisuuksiin (materiaali, järjestelyapu, läsnäolo tilaisuudessa ym.) ja markkinoi esimerkiksi avoimien ovien tilaisuuksia verkostoissaan. 

Onko sanan säiläsi napakka ja haluaisit kirjoittaa tekstejä liittyen rakennusperinteeseen? Tai haluaisitko kertoa talosi tarinan kuvien kera yhdistyksen blogissa? Yhdistys etsii jatkuvasti innokaita kirjoittajia tuottamaan sisältöä blogiin ja jäsenkirjeeseen. Ota siis yhteyttä yhdistyksen sihteeriin Karoliinaan!

Hallituksen jäsenet esittäytyvät

Tällä kertaa vuorossa Juha Pouttu, joka valittiin hallitukseen jäseneksi kaudeksi 2014-2016:

Perinteisistä rakennustavoista kiinnostuin kaksikymmentä vuotta sitten, kun ostimme hirsirakenteisen rintamamiestalon. Perinnerakentamiseen liittyvää kirjallisuutta on tullut lueskeltua ja tutustuttua myös rakenteiden fysiikkaan. Koulutukseltani olen konetekniikan DI, mikä osaltaan selittää kiinnostukseni myös vanhoihin ajoneuvoihin ja koneisiin. 

Rintamamiestalon remontoin käyttäen perinteisiä materiaaleja. Remonttia tehtiin vuosikaudet pikkuhiljaa huone kerrallaan käyttäen mahdollisimman paljon hyväksi vanhoja rakennusosia. Turhaa kiirettä koitettiin välttää. Hyvähän talo siitä tuli asua.

Vuonna 2011 ostimme uuden remonttikohteen. Alun perin noin vuonna 1860 rakennetun talon pihapiireineen. Pihapiirissä on kahdeksan muuta rakennusta, jotka muodostavat lähes umpinaisen pihan. Reilun kahden ja puolen vuoden remppaamisen jälkeen talo on saatu sellaiseen kuntoon, että toukokuun alussa 2014 pääsimme muuttamaan. Tähän mennessä taloon on ehditty vaihtaa alimpia hirsiä, rakennettu rossipohja multipenkkien tilalle, rakennettu viemäröinti ja maalämpö, uusittu katto, kunnostettu vanhat lattiat, seinät levytetty kuitulevyllä, tapetoitu jne. Lämmintä tilaa on tällä hetkellä reilut 200 neliötä, n. 100 m2 odottaa vielä rakentamista. Viime kesänä remonttia jatkettiin ikkunoiden korjaamisella.

Pohjalaistaloverkosto käynnistyi

Pohjalaistalot ovat pohjalaisuuden tärkeimpiä ikoneita ja tärkeä osa kansallista kulttuuriperintöämme. Merkityksestään huolimatta pohjalaistaloja on tutkittu ja hyödynnetty erittäin vähän. Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti ja SeAMK reagoivat tilanteeseen ja käynnistivät yhdessä Pohjalaistaloverkoston rakentaminen–hankkeen. Noin vuoden kestänyt hanke saatiin syyskuun lopussa onnellisesti päätökseen. Nyt päästetään kaikki ideanikkarit irti!  

Pitkällä tähtäimellä tavoitteena on laajan Pohjalaistaloperinteen hankekokonaisuuden luominen, jonka tavoitteena on

• tuottaa uutta tutkimusta talonpoikaisesta rakennusperinteestä ja siihen liittyvästä kulttuurista
• edistää pohjalaistaloperinteen säilymistä
• luoda uusia pohjalaistaloteemaisia matkailun, muotoilun ja rakentamisen konsepteja elinkeinoelämän ja kehittämisorganisaatioiden tarpeisiin

Näiden tavoitteiden edistämiseksi tarvittiin pohjalaistalojen omistajista ja pohjalaistaloperinteestä kiinnostuneista yrityksistä ja organisaatioista muodostettava verkosto, mikä on koottu nyt syyskuun lopussa päättyneessä Pohjalaistaloverkoston rakentaminen (Potra) –hankkeella.  Hanke on Etelä-Pohjanmaan liiton rahoittama EAKR-hanke.

Kuva: Matti Mäkelä. Kurjen talot Ylihärmässä.

Hanke on toteutettu Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin ja Seinäjoen AMK:n Liiketalous ja kulttuurin yhteistyönä, Etelä-Pohjanmaan maakunnan alueella. Perinteemme kannalta alueellinen rajaus on ollut keinotekoinen, mutta hankkeen resurssien ja käytännön toteutuksen kannalta tarkoituksenmukainen. Syksyn ja talven aikana on vierailtu useissa kymmenissä yrityksissä ja pohjalaistaloissa, Etelä-Pohjanmaan eri puolilla. Verkostoon on valikoitu parikymmentä yritystä, jotka edustavat yrityskenttää laajasti rakentamisen, asumisen ja matkailun saralla. 13 pohjalaistaloperinnettä hyvin edustavaa talokohdetta on lähtenyt mukaan verkostoon ja ne toimivat uusien tuotteistusten ja sovellusten aitoina esikuvina.

Yhteistyö yrityksiin ja pohjalaistalojen omistajiin on ollut poikkeuksellisen myönteistä. Sekä yritykset että yksityiset talojen omistajat ovat osoittaneet suurta kiinnostusta hankkeeseen ja ovat pitäneet pohjalaistaloperinteen huomioimista ja edistämistä poikkeuksellisen tärkeänä. Ei vähiten sen vuoksi, että pohjalaistaloperinne edustaa ekologista ja terveellistä perinteistä rakentamista. Hengittävä rakentaminen, vanhojen materiaalien säilyttäminen ja kierrättäminen säästää luonnonvaroja merkittävässä määrin. Laadukas, perinteinen rakenne huoltokorjauksineen luo rakennukselle myös pitkän elinkaaren; pohjalaistalojen ikähaarukka on 100-300 vuotta. 

Pohjalaistaloverkosto yhdistää ja luo ideointifoorumin eri alojen toimijoille

 

Pohjalaistaloverkosto kokoontui 11.4. ensimmäistä kertaa Ilmajoella, Etelä-Pohjanmaan opistolla. Verkoston jäsenet pääsivät tapaamaan toisiaan ja myös keskustelemaan ja ideoimaan tulevaa. Keskusteluissa nousi välittömästi esiin koulutustarve, erityisen tärkeänä pidettiin rakennusalan viranomaisten kouluttamista samoin kuin perinnerakentamisen huomioon ottamista lainsäädäntötyössä.

Kuva: Matti Mäkelä.

Samassa yhteydessä järjestettiin Pohjalaistalot -yhteistä rakennusperintöämme koulutustapahtuma. Väkeä oli lähtenyt koulutukseen sankoin joukoin. Sekä perjantain luennot että lauantain kiertoajelu pohjalaistalokohteisiin olivat tupaten täynnä. Syksyllä verkosto kokoontui 12.9. Evijärven Väinöntalolla. Siellä tapahtui järjestäytyminen eli verkosto valitsi keskuudestaan puheenjohtajaksi arkkitehti Hanna Rannon ja sihteeriksi maaseutukehittäjä Taina Hautamäen. Samassa yhteydessä julkaistiin hankkeen aikana syntynyt, Ruralia-instituutin julkaisema idearaportti ”Pohjalaistalot –yhteistä kulttuuriperintöämme”. Idearaportti on kaikkien saatavilla sähköisessä muodossa osoitteessa http://www.helsinki.fi/ruralia/julkaisut/pdf/Raportteja124.pdf 

Yhdistyksemme hallitus toivotti kokouksessaan 15.10. Pohjalaistaloverkoston tervetulleeksi Pohjalainen rakennusperintö ry:n alaiseksi toimikunnaksi. Verkosto voi kasvaa ja laajentua ajan myötä ja tarpeen mukaan. Verkoston parista nouseviin hankkeisiin voi tulla mukaan myös muita hankkeisiin soveltuvia toimijoita. Pohjalaistaloperinne on kokonaisuus, mitä jokainen voi lähestyä omalla tavallaan. Jokainen meistä löytää myös oman tapansa viedä hienoa perinnettämme eteenpäin. Hankkeen ideoija, tutkimusjohtaja Sulevi Riukulehto on todennut Pohjalaistaloverkoston yhdistävän pureutujia, ammentajia ja jäljittelijöitä. Kuten yhdistyksessämmekin, tilaa on erilaisille toimijoille. Jokilatvojen puroista kasvaa suuri joki.

Tekstin kirjoitti:

Matti Mäkelä, Pohjalaisen Rakennusperintöyhdistyksen hallituksen jäsen ja Potran projektipäällikkö.

Kertomukset kevään Björkömålning-kurssilta  

En dag i skåpmålarnas paradis

Lördagen den 29 mars samlades en grupp medlemmar från Österbottens byggnadsvård rf hos målaren Jarl Nystrand i Björköby. Jarl Nystrand är en av nutidens snickare/målare som för de fina hantverkartraditionerna vidare, speciellt de traditioner som förkommit i skärgårdsområdet och då alldeles speciellt på Björköby. De senaste åren har Jarl tillsammans med en Björköbygrupp forskat i hantverkartraditionen på Björköby. Skåptillverkarna och skåpmålarnas alster har graderats upp. Inom en kort tid så kommer dessa hantverkartraditionerna ut i bokform. 

När kursen planerades så sade Jarl att nog är en dag för kort tid men någonstans skall man börja. Vi började med den kända fisksoppan från Björköby. Jarl presenterade samtidigt sitt hem och de hantverkartraditioner som han har samt ett eget utfört skåp, som konstaterades vara bättre än alla gamla. Jarl (79) har nog en ovanlig förmåga att lära sig. Han hanterar nutidens datateknik som vilken ungdom som hellst men kan sedan fördjupa sig i den gamla snickar- och målarkonsten. Jarl hade tillsammans med Anita Storm datavägen färdigställt bilder av möbler som idag finns runt om i hela Finland. Tillverkningen har skett i Björköby.  

Varje skåptillverkare och skåpmålare hade sina egna kännetecken. Man ville inte så gärna godkänna andras alsterutformning eller målning. Jarl kunde visa oss hur vissa alster hade blivit ändrade i något skede. Det var gamla pionjärer såsom Isak Österholm och Johan Aspholm som står som tillverkare av ett stort antal Björköbyskåp. 

Jonas Lövdahl igen var en av de som intresserade och specialicerade sig på att dekorera skåpen. Lövdahl hade svarvade inslag medan t.ex Erik Gustav Sand använde en speciell utformad list och Karl Snickars hade utformat oval öppningar i sina alster. 

Vid snickandet av Björköbyskåpen skulle användas bra virke. Det var tätväxta furustockar som man oftast fiskade opp från havet. Sk. "sjunkare" som lossnat från virkestransporter ut till sjöss. Vissa beslag hade man fått från fartyg som hade förlist i våra skärgårdsvatten. 

Herman Gammal och Anders Ohls "finnmålaren" som han kallades var kända målare. Historiken runt skåptillverkandet och skåpmålandet var intressant men på eftermiddagen hade Jarl ställt till med presentation av olika målartekniker. Vi fick göra små alser och prova oss fram med att stämpla en blomma utformad i en kork. Målningstekniken har inte varit enbart frihandsteknik utan man har använt fullt med hjälpmedel för att få en frihandsbetonat resultat. 

Flera av kursdeltagarna var påtagligt begåvade på området och fick ihop ett snyggt dekorations exemplar. Jag skulle som yrkeslärare och bevarare av hantverken vilja betona att liknande kurser och fortsättning på dem skulle vara av högsta betydelse. 

På eftermiddagskaffet var alla intresserade och sugna på att få mera kunskaper. Vi skall vänta på Björköbybornas bok och beundra den och sedan skall vi igen rusa på Jarl för eventuella fortsättningskurser. 

Ett stort tack till kursdragarna!

Elof Granholm  (bilder: Taina Hautamäki)

Päivä Björkössä

Lauantaina 29.3. innokas joukko kokoontu Pohjalainen Rakennusperintö ry:n järjestämälle kurssille Vaasan saaristoon, Björkön kylään. Talonpoikaisperinteen ja -maalauksen ystäviä oli tullut ammentamaan tietoa Jarl Nystrandilta; aidolta Björköbyn nikkari- ja maalausperinteen jatkajalta. Jarl on omaksunut vanhan käsityöperinteen paikallisilta mestareilta jo nuoruudessaan. Vanhemmiten Jarl on uppoutunut yhä syvemmälle saaristolaisperinteen saloihin ja vanhojen puuseppien ja maalareiden erityispiirteiden tunnistamiseen. 

Päivä alkoi Jarlin kotona makoisalla kalakeitolla. Jarl myös kertoi talostaan ja kotinsa huonekaluista johdattaen meidät Björkön perinteeseen. Ruoan jälkeen siirryttiin verstaaseen, missä Jarl ja Anita Storm olivat valmistelleet rikkaan kuvaesityksen Björkö-huonekaluista. Innokas joukkomme kuunteli vanhan mestarin tietoja hämmästellen hänen asiantuntemustaan. Tuollainen kokemus ja asiantuntemus voidaan hankkia vain vuosien saatossa ja tänä vuonna Jarl täyttääkin pyöreät 80 vuotta. 

Vuosien työn tuloksena on syntymässä myös kirja. Työryhmä, johon Jarl kuuluu, on kiertänyt kuvaamassa Björkö -huonekaluja ympäri Suomen ja saimme päivän kuluessa perehtyä lukuisiin kuviin, joiden erityispiirteitä Jarl meille valaisi. Tutuksi tulivat Björkö-kaappien ja -maalausten pioneerit, kuten Isak Österholm ja Johan Aspholm. Puuseppien erityispiirteisiin mentiin syvälle: Jonas Löfdahl koristeli kaappejaan sorvatuin tutein ja hänen tekemiensä kaappien lyhdyissä oli koristeurat. Löfdahl toimi kausityöläisenä myös Ruotsissa eli hänen tekemiään sisustuksia saattaa löytyä myös Ruotsin puolelta. Erik Gustav Sand käytti kolmiomaista päätylistaa ja Karl Snickarsin hyllyissä saattoi olla ovaalin muotoinen aukko. Nikkarit nostivat punahonkaisen puutavaran yleensä merestä, kaappien heloja saatettiin ottaa myös laivojen sisustuksista. 

Saariston maalareista tulivat tutuiksi Österholmin ja Aspholmin lisäksi Herman Gammal ja Anders Ohls, "finnmålaren". Herman Malmberg ja Abraham Aspholm hyödynsivät jopa siirtokuvia uudemmissa maalauksissaan. Iltapäivällä Jarl näytti björkömaalareiden käyttämiä erilaisia tekniikoita. Korkista kaiverrettiin leimasin, jolla saattoi tehdä pieniä kukkia. Maalattaessa voitiin käyttää myös peukaloa tai rystysiä. Jarl näytti puulevylle erilaisia ootraustekniikoita; ootrausväri oli tehty sekoittamalla väripigmentti piimään. Kurssilaiset pääsivät kokeilemaan kukkakuvioiden ja ootrausten tekemistä. Eräänä mallina toimi harvinainen, Björköbystä lähtöisin ollut sängyn luukku. 

Päivän päätteeksi juotiin vielä iltapäiväkaffit ja kaikki nauttivat vielä aurinkoisen kevätpäivän auringosta. Kiitokset Jarlille, Anitalle ja kaikille kurssin järjestelyissä  mukana olleille! Tuo lauantai oli ehdottomasti vuoden antoisimpia päiviä!

Matti Mäkelä   (kuvat: Taina Hautamäki)

 

Ikkunoiden kunnostuksesta

Ajattelin kirjoittaa ajatuksia vanhojen ikkunoiden kunnostuksesta. Keskusteluryhmissä väännetään usein kättä siitä kannattaako vanhoja ikkunoita kunnostaa ja voiko niitä enää kunnostaa kun näyttävät jo niin huonoilta. Kunnostamisen hintaa ja työmäärää myös usein kauhistellaan.
Itse olemme vaimon kanssa nyt koko kesän kunnostelleet vanhoja ikkunoita. Talossamme on vanhoja 1800 -luvulta peräisin olevia ikkunoita, sekä 1930-luvun lopulla vaihdettuja ikkunoita. Vaikka 30-luvun pokat ovatkin vielä tehty ns. hyvästä puusta, on niissä käytetyssä puutavarassa ja 1800 -luvun puutavarassa selvä ero. 30-luvun puutavara on harvempisyistä ja siinä on oksia huomattavasti enemmän kuin 1800 -luvulta olevassa puutavarassa. Käytettävä puutavara on 1800 -luvulla valikoitu huomattavasti tarkemmin. Vastaavanlaista sydänpuuta ei löydy enää tänäpäivänä, ellei sitä sitten lähdetä hakemaan pohjoisen asumattomista korpimetsistä.

Vanhat pokat ovat kuluneen ja halkeilleen maalin alla usein täysin ehjää puuta. Pokan alaosat ovat korkeintaan kärsineet lahovaurioita. Olen itse joko tehnyt uuden alapuun, tai korjannut laittamalla vain paikkapalan lahon puun tilalle. Kaikki nämä puutyöt on tehty yksinkertaisilla käsityökaluilla ja rakennussirkkelin avulla. Hankalinta korjauksessa on itseasiassa ollut riittävän hyvälaatuisen puutavaran löytäminen. Korjauspaloissa olenkin käyttänyt vanhoja lattialankunpalasia.

Tähän 1800-luvun pokaan vaihdettiin alapuu ja yksi välipuu. Kuvassa näkyy myös yksi tärkeimmistä työkaluista, pieni käsihöylä.

Tähän 30-luvun pokaan tein uuden välipuun, koska entinen meni kieroon siinä olleen oksan vuoksi. Alapuun tippanokasta poistin vain lahot osat ja laitoin uutta puuta tilalle. Korjaus käy nopeammin ja on helpompaa kuin koko tippapuun tekeminen uusiksi.

Pokien pystypuiden lahoja olen korjannut vaihtamalla uutta puuta tarvittavan palan. Tässä olen tehnyt viiston liitoskohdan, joka on varmistettu vielä puutapeilla. Liitoksien tekemiseen on olemassa monta tapaa.

Tähän pokaan on laitettu vain pieni paikkapala pehmeän tilalle.

Samalla periaatteella on korattu myös ikkunoiden raamit. Tässä kruunu on saanut 4 cm vahvuudelta uutta puuta.

Vanhoja sormihakoja ja tuulihakoja olen keräillyt ja ottanut talteen aina kun olen jossain nähnyt ikkunoita uusittavan. Nyt ne saatiin jälleen käyttöön. Maalit on poistettu lipeäkylvyssä.

1800-luvun ikkunasaranat puhdistin maaleista ja puhalsin ruosteet pois lasikuulalla. Esikäsittely tämän jälkeen ruosteenestopohjamaalilla.

Yksi kunnostetuista ikkunoista. Tässä on käytetty alkuperäisiä vanhoja saranoita ja kulmarautoja. Vanhat eläväpintaiset puhalletut lasiruudut on saatu myös säilytetty niin paljon kuin niitä on ollut jäljellä. Jonkin verran olemme joutuneet käyttämään myös vanhaa vedettyä lasia.

Raamit vielä paikalleen.

Tässä ikkunassa saranoitiin toinen sisäpoka aukeavaksi. Alunperin sisäpokat ovat olleet kiinni ruuveilla.

Kannustankin kaikkia vaan rohkeasti kokeilemaan itse ikkunoiden kunnostusta. Homma ei tosiaankaan tarvitse raketti-insinöörin papereita, aikaa vaan tekemiseen. Jos aikaa ei kuitenkaan löydy, kannattaa kunnostettavissa olevat vanhat pokat kunnostuttaa ikkunoiden kunnostamiseen erikoistuneella restauroijalla. Lopputulos on varmasti parempi kuin täysin uudet ikkunat jo rakennuksen ulkoilmeen säilymisenkin kannalta. Kestävät pienellä huoltomaalauksella taas seuraavat sata vuotta.

Hallituksen jäsenet esittäytyvät

Yhdistyksen puheenjohtajan, Anetten mietteitä. Hur blir man en byggnadsvårdare? 

Var det de där gångerna när jag som barn andäktigt tassade i kölvattnet av min blonde viking-aktige far när han rum för rum låste upp dörrarna till min farmors barndomshem, ett majestätiskt och magiskt hus som var 200 år äldre än mitt barndomshem?

Eller var det så att fröet såddes när jag och sambon hyrde vår första gemensamma bostad, ett icke-så-varsamt omrenoverat hus från slutet av 1800-talet, men med bibehållen råspis? Var det den där gången när jag såg mitt första drömhus, ett 1800-tals hus med ena gaveln klädd med rödslammade pärtor, inbäddat i lummig grönska i en skogsbacke i Västerhankmo? 

Var det den där gången när jag i vuxen ålder med representanter från Österbottens museum och Miljöcentralen samt en annan gamlahus-frälst person tillsammans med pappa gick runt i farmors hemgård och fick en första glimt av insikt över vilken byggnadshistorisk kulturskatt det här huset och också andra gamla hus är? Eller var det kanske så att det hela började när jag som barn gick på skattjakt i hembyns för länge sedan övergivna och förfallna ödetorp och gjorde mig fantasier om de människor och levnadsöden som utspelat sig innanför de timrade stockväggarna? 

Många år senare sitter jag hur som helst i biblioteket i farmors hemgård och tittar ut genom fönstret på körsbärsträden som för en kort tidsrymd är översållade av vit körsbärsblom. Jag som växte upp i en by där ingen i min familj hade någon som helst anknytning har återvänt till mina rötter. För första gången i mitt liv kan jag prata om mitt hem och verkligen känna att jag menar det med hela mitt väsen. Tidigare har jag bott i olika hus. Det här är mitt första hem.

Jag växte upp i ett vanligt 1970-talshus i Kvevlax i Korsholm. Jag utbildade mig till biolog med inriktningen lärare för att ha en rimlig chans att hitta arbete som motsvarade min utbildning i mitt älskade Österbotten. Som alla förstår blev inte det arbetet min passion utan efter att mitt andra barn fötts för tio år sedan började jag utbilda mig inom diverse olika holistiska terapier. De senaste åren har jag varit uppslukad av en väldig skrivandeprocess och hoppas att kunna utge mina böcker inom en överskådlig framtid. 

Farmors hemgård Benvik gård, en karolinerbostad i tre våningar från 1776, blev min och min familjs hemgård. 1998 skrevs gården över på mig och ett mer och mindre intensivt renoveringsarbete som fortfarande pågår, om än inte så intensivt, fick sin början. I mars 2003 flyttade vi in i ett rum och halvfärdigt kök. Sedan dess har vi tagit rum efter rum i besittning, vartefter det blivit färdigt restaurerat. Om man skulle sammanställa ett motto för husrestaureringen vore det väl ”Om något kan göras invecklat, ska det göras invecklat”. Vi har velat bevara den gamla orörda atmosfären i huset vilket har gjort att allting genomsyras av det ena av två ting: gammalt eller hantverk. De få kompletterande foder och lister som behövdes har handhyvlats med 1700-talshyvlar. Brädfodringens enorma löpmetrar locklister har fått sin slutfinish med motsvarande handhyvel. Endast ekologiska naturmaterial har använts. Kakelplattor har beställts från en lokal tillverkare. Mödosamt, omständigt, invecklat är ord som skulle kunna beskriva vår restaurering. Men varje mödosamt omständligt arbetsmoment, varje moment av lång otålig väntan på torktid och beställda material har varit värt det, i efterskott sett. För att citera ett talesätt från Västerhankmo ”E ska länger havas än järas”, man ska ha det längre än vad det räcker att göra det. Det gäller i synnerhet när man har att göra med gamla hus. 

- Ordföranden Anette Norrgrann