Kuortaneen Kurssin talo
siirrettiin pohjalaisen talonpoikaisrakentamisen esimerkkinä Helsingin
Seurasaareen 1922. Millaiselta Kurssin talo näyttää Seurasaaressa 93 vuotta
myöhemmin? Entä rovasti Carlborgin rakennuttama Närpiön Ivars? Pohjanmaan
vanhimpiin kaksikerroksisiin asuinrakennuksiin kuuluva Ivars pystytettiin
pääkaupunkiin 1924. Teimme Känsälän Riston kanssa heinäkuisen retken
museosaarelle ja vanhaan pohjalaiseen rakennuskulttuuriin.
Rakennukset ovat säilyttäneet
alkuperäisen luonteensa: Ivars on hieno, 1700-luvun herraskainen maatilan
päärakennus, mikä on toiminut ympäristössään edelläkävijänä. Talo on rakennettu
aikaisemmista tiedoista poiketen 1764, vain pari vuotta ennen rakennuttajansa
rovasti Carlborgin kuolemaa. Nykyinen rakennusvuosi on varmistunut
dendrokronologisissa tutkimuksissa, aiemmin taloa pidettiin pariakymmentä
vuotta vanhempana.
Ivars on paritupatyyppinen, peiterimavuorattu
rakennus. Sitä vastapäätä on talon alkuperäiselläkin paikalla ollut
porttirakennus. Pihan kolmannella sivulla on Övermarkista siirretty vähätupa. Talon
ulkopuolella kiinnittävät huomiota räystään alla olevat hirsikotelot. Yläkerran
väliseinien pari ylintä hirsivarvia tulevat pitkänä läpi sivuseinästä. Kuten
rakennuskonservaattori Jani Puhakka totesi, ne saattavat liittyä kattorakenteeseen
ja räystään pidentämiseen. Talossa on ollut alun perin mansardikatto, mikä
suoristettiin satulakatoksi 1801. Tätä edelsi talon siirtyminen
talonpoikaisomistukseen 1798. Ivars on suoraseinäinen pohjalaistalo, monille
pohjalaistaloille tyypillistä liuhaseinäisyyttä siinä ei esiinny.
Talon sisäpuoli on hienostunut ja
vaikuttava. Alakerran väentupaa lukuun ottamatta interiöörit ovat pappilamaisia,
sillä erotuksella, että huonekalut ovat puhdasta säätyläiskotia
talonpoikaisempia. Vuorilaudat, seinäpaneloinnit ja ovien lukot viestittävät
1700-luvun rikkaimpien kaupunkitalojen omaista varallisuutta. Keisari
Aleksanteri I lepuutti hevosiaan muutaman tunnin talossa 1819 ja tätä vierailua
varten Ivarsiin tehtiin nykyinen avokuisti ja keisarinkamarin vaaleanvihreä
sisustus kaakeliuuneineen. Keisarin vierailua varten punaiseksi maalattu
yläporstua vihreine kaiteineen on talon vaikuttavimpia tiloja. Niin Ivarsissa
kuin Kurssissakin tulee esille hyvän talon merkki: Kaikilla huonetiloilla on
oma käyttö ja oma luonne.
Kallioista polkua siirryttiin
viereiseen Kurssin taloon, lähemmäksi rantaa. Kurssin talossakin on avokuisti,
jonka tolpat on kulmistaan viistetty samaan tapaan kuin sisältä löytyvien
talonpoikaistuolien jalat. Meidät ottaa vastaan Nurmosta kotoisin oleva opas;
käyntimme aikana talossa ehtii vierailla taloon sukua olevia kuortanelaisia,
japanilaisia, espanjalaisia ja hämäläisiäkin. Varsinkin Kurssin tupa tekee
kaikkiin vaikutuksen.
Kurssista ei ole tehty
dendrokronologista tutkimusta ja sen todellinen rakennusaika on edelleen
hämärän peitossa. Tupa on hyvin vanha; korkea musta katto, näkyvissä olevat
valtavat puunrungot, kulunut lattia ja alkuperäiset huonekalut ikkunakarmeineen
antavat täysin oman tunnelmansa. Kurssin tuvassa on elämän maku, värikäs
hämärä.
Talossa tuntee olonsa
sanomattoman kotoisaksi. Ympärillä oleva puu tuo rauhaa, turvaa ja voimaa. Näin
sitä suomalaisten kuuluisi asua, vaikka useimmat meistä peitetään nykyään kipsilevyyn
ja muovimattoihin. Väistämättä tulee esiin ajatus, olisiko talo säilynyt
alkuperäisellä paikallaan ja jos olisi, olisiko näistä vanhoista rakennusosista
mitään näkyvissä? Todennäköisesti katto olisi laskettu, seinät koolattu ja
villoitettu, lattia peitetty lastulevyillä, ikkunat suurennettu ja huonekalut
muodistettu Miranolilla uuteen teolliseen kuosiin. Valitettavasti näin on
tapahtunut lähes kaikissa vanhoissa taloissamme. Onneksi useimmissa
pohjalaistaloissa teolliseksi mestaroidun pintakuoren alta on löydettävissä
vanhat rakennusosat ja talon oma luonne.
Rakennuksen yläporstuassa
kiinnittää huomiota hieman eri kohdilta katkaistujen hirsien saumat. Myös katon
vuoliaiset ovat talon keskellä epämääräisen pitkinä, kuitenkaan ulottumatta
seuraavaan väliseinään, harja- eli kurkihirttä lukuun ottamatta. Saumat näkyvät
myös vanhoissa, ennen talon siirtoa otetuissa valokuvissa. Rakennus on ollut
jossain vaiheessa kahdessa osassa, mutta mikä on ollut tähän syynä?
Kurssin tupa vaikuttaa erstuvan
päätä hieman vanhemmalta. Porstuan vanhat pienaovet ovat hieman eri-ikäisiä.
Myös ikkunavuorilaudoista ja karmeista löytyy kahta, oikeastaan kolmea eri
tyyppiä, jotka kaikki ovat kuitenkin hyvin vanhoja. Perimätiedon mukaan tilan
ensimmäinen tuparakennus olisi palanut vuoden 1810 tienoilla. Noihin aikoihin
ajoittuu tuvan vanhahtava, mutta kaksiosainen nurkkakaappi, mikä on talon
alkuperäistä esineistöä. Rakennuksen nykyisessä rungossa ei ole näkyvissä
minkäänlaisia palojälkiä.
Porukalla Riston ja rakennuskonservaattoreiden
kanssa tutkimme talon väliseiniä ja huomasimme, että porstuan ja tupakamarin
väliseinä poikkeaa veistojäljeltään ja hirsiltään muusta porstuasta.
Yliskamarin ja yläporstuan väliseinä on laskettu toisesta päästään seinään
veistettyyn uraan, toisesta päästä se on kiinnitetty karan avulla seinään.
Kaikkein nuorimmalta ja tilapäisluonteiselta vaikuttaa ylistuvan kamarin seinä.
Se on erotettu ylistuvasta selvästi myöhemmin. Ylistupa on ollut alun perin
yhtenäisenä tilana ja ennen kaikkea porstua on ollut yhtenäinen,
todennäköisesti läpikuljettava tila.
Talon katkaiseminen keskiosastaan
liittyy mielestäni lyhyellä etäisyydellä tapahtuneeseen talon siirtämiseen tai
kääntämiseen. Tällöin taloa ei olisi ryhdytty purkamaan kokonaan, vaan se olisi
puoliskoina rullattu pyöreiden puunrunkojen eli kaljujen avulla uudelle
paikalleen. Tämän jälkeen puoliskat on sidottu vaarnoilla ja parilla
sidosvarvilla jälleen yhteen. Vastaavasta tapauksesta on tietoa Peräseinäjoelta
ja samanlaiset saumat löytyvät ylihärmäläisestä luhtirakennuksesta, mikä on
todennäköisesti pihassaan käännetty.
Kurssi jättää
rakennushistoriastaan auki vielä monta kysymystä. Talo on kuitenkin
uskomattoman hieno esimerkki pohjalaisen talonpoikaisrakentamisen laadusta.
Nykypäivän harrastajille tällaiset esikuvat ovat harvassa. Seurasaaren matkaa
voin suositella kaikille Helsingin kävijöille.
Matti Mäkelä
