Ajattelin kirjoittaa ajatuksia vanhojen ikkunoiden kunnostuksesta. Keskusteluryhmissä väännetään usein kättä siitä kannattaako vanhoja ikkunoita kunnostaa ja voiko niitä enää kunnostaa kun näyttävät jo niin huonoilta. Kunnostamisen hintaa ja työmäärää myös usein kauhistellaan.
Itse olemme vaimon kanssa nyt koko kesän kunnostelleet vanhoja ikkunoita. Talossamme on vanhoja 1800 -luvulta peräisin olevia ikkunoita, sekä 1930-luvun lopulla vaihdettuja ikkunoita. Vaikka 30-luvun pokat ovatkin vielä tehty ns. hyvästä puusta, on niissä käytetyssä puutavarassa ja 1800 -luvun puutavarassa selvä ero. 30-luvun puutavara on harvempisyistä ja siinä on oksia huomattavasti enemmän kuin 1800 -luvulta olevassa puutavarassa. Käytettävä puutavara on 1800 -luvulla valikoitu huomattavasti tarkemmin. Vastaavanlaista sydänpuuta ei löydy enää tänäpäivänä, ellei sitä sitten lähdetä hakemaan pohjoisen asumattomista korpimetsistä.
Vanhat pokat ovat kuluneen ja halkeilleen maalin alla usein täysin ehjää puuta. Pokan alaosat ovat korkeintaan kärsineet lahovaurioita. Olen itse joko tehnyt uuden alapuun, tai korjannut laittamalla vain paikkapalan lahon puun tilalle. Kaikki nämä puutyöt on tehty yksinkertaisilla käsityökaluilla ja rakennussirkkelin avulla. Hankalinta korjauksessa on itseasiassa ollut riittävän hyvälaatuisen puutavaran löytäminen. Korjauspaloissa olenkin käyttänyt vanhoja lattialankunpalasia.
Tähän 1800-luvun pokaan vaihdettiin alapuu ja yksi välipuu. Kuvassa näkyy myös yksi tärkeimmistä työkaluista, pieni käsihöylä.
Tähän 30-luvun pokaan tein uuden välipuun, koska entinen meni kieroon siinä olleen oksan vuoksi. Alapuun tippanokasta poistin vain lahot osat ja laitoin uutta puuta tilalle. Korjaus käy nopeammin ja on helpompaa kuin koko tippapuun tekeminen uusiksi.
Pokien pystypuiden lahoja olen korjannut vaihtamalla uutta puuta tarvittavan palan. Tässä olen tehnyt viiston liitoskohdan, joka on varmistettu vielä puutapeilla. Liitoksien tekemiseen on olemassa monta tapaa.
Tähän pokaan on laitettu vain pieni paikkapala pehmeän tilalle.
Samalla periaatteella on korattu myös ikkunoiden raamit. Tässä kruunu on saanut 4 cm vahvuudelta uutta puuta.
Vanhoja sormihakoja ja tuulihakoja olen keräillyt ja ottanut talteen aina kun olen jossain nähnyt ikkunoita uusittavan. Nyt ne saatiin jälleen käyttöön. Maalit on poistettu lipeäkylvyssä.
1800-luvun ikkunasaranat puhdistin maaleista ja puhalsin ruosteet pois lasikuulalla. Esikäsittely tämän jälkeen ruosteenestopohjamaalilla.
Yksi kunnostetuista ikkunoista. Tässä on käytetty alkuperäisiä vanhoja saranoita ja kulmarautoja. Vanhat eläväpintaiset puhalletut lasiruudut on saatu myös säilytetty niin paljon kuin niitä on ollut jäljellä. Jonkin verran olemme joutuneet käyttämään myös vanhaa vedettyä lasia.
Raamit vielä paikalleen.
Tässä ikkunassa saranoitiin toinen sisäpoka aukeavaksi. Alunperin sisäpokat ovat olleet kiinni ruuveilla.
Kannustankin kaikkia vaan rohkeasti kokeilemaan itse ikkunoiden kunnostusta. Homma ei tosiaankaan tarvitse raketti-insinöörin papereita, aikaa vaan tekemiseen. Jos aikaa ei kuitenkaan löydy, kannattaa kunnostettavissa olevat vanhat pokat kunnostuttaa ikkunoiden kunnostamiseen erikoistuneella restauroijalla. Lopputulos on varmasti parempi kuin täysin uudet ikkunat jo rakennuksen ulkoilmeen säilymisenkin kannalta. Kestävät pienellä huoltomaalauksella taas seuraavat sata vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti