Vuoden 2014 lopulla Pohjalaisen Rakennusperintöyhdistyksen hallitus kokosi yhteen ongelmat, joita uudet energiamääräykset tuovat kulttuurihistoriallisesti arvokkaalle vanhalle rakennuskannalle Suomessa sekä ongelmat, joita kiinteistöveron nosto tuo kulttuurihistoriallisesti arvokkaan talon kunnostajalle. Tiivistimme ne kahteen A4-sivuun, tapasimme Kunta- ja liikenneministeri Paula Risikon ja esitimme toimenpiteitä ongelmien vähentämiseksi. Liitteeksi poimimme otteita Granadan
sopimuksesta, joka on rakennustaiteellisen perinnön suojelua koskeva yleissopimus, ja joka on Suomessa saatettu voimaan asetuksella 1.2.1992. Otteita poimimme myös Valtioneuvoston päätöksellä 13.6.2001 voimaan astuneesta rakennusperintöstrategiasta. Ministeri Risikko toimitti asian eteenpäin ja saimme 9.2.2015 vastauksen Ympäristöministeriön rakennetun ympäristön osastolta. Näette viestin tämän artikkelin lopussa.
Tapasimme Ministeri Risikon toistamiseen ja keskustelimme Ympäristöministeriöltä saamastamme vastauksesta. Päätimme konretisoida esitystämme:
Pohjalainen Rakennusperintö ry:n konkretisoitu esitys Ympäristöministeriölle 16.2.2015
Viite: 9.2.2015 saamamme vastaus:
1. ENERGIAMÄÄRÄYKSET JA VANHA RAKENNUSKANTA
A. SUOJELLUT
RAKENNUKSET
Tunnemme lakitekstin. Esityksemme ei koskenut lailla suojeltuja
rakennuksia. Suomessa on erittäin vähän rakennusperintölailla suojeltuja
rakennuksia. Suojelluista rakennuksista suurin osa on julkisia, valtion tai
seurakuntien omistamia rakennuksia sekä sellaisia museorakennuksia, joissa ei
asuta ja joiden ylläpito on vaikeaa resurssien puuttumisen vuoksi siitä
huolimatta, että suurin osa rakennusten entistämisavustuksista myönnetään
nimenomaan suojeltuihin rakennuksiin. Kansalaisten mahdollisuudet saada omia
rakennussuojeluesityksiään hyväksytyiksi ovat pienet. Suojeluratkaisut
pyritäänkin tekemään ensisijaisesti maankäyttö- ja rakennuslailla kaavasuojelun
kautta. Asema- ja yleiskaavat voivat
sisältää suojelumääräyksiä rakennusten ja kulttuurihistoriallisten ympäristöjen
suojelusta, mutta suojelustatus koetaan kaavasuojelussa heikommaksi kuin
rakennussuojelulailla suojelluissa kohteissa [1].
Pohjalainen rakennusperintö ry:n toimialueella historiallisen Vaasan läänin
alueella merkittävä osa jäljellä olevasta talonpoikaisesta rakennuskannasta sijaitsee
aleilla, joissa ei ole yleis- tai asemakaavaa lainkaan. Maakuntakaavassa ei
yksittäisiä kohteita suojella, joten nämä rakennukset ovat siten täysin
suojattomia.
MRL 12 §:ssä sanotaan,
että lain yhtenä tavoitteena on rakennetun ympäristön ja rakennuskannan suunnitelmallisen
ja jatkuvan hoidon sekä kunnossapidon edistäminen. MRL 166 § velvoittaa
omistajaa pitämään rakennukset kunnossa. Varsinkin suojelukohteiden
rapistuminen purkukuntoon on osoitus siitä, ettei rakennusvalvonta kykene
puuttumaan laiminlyönteihin riittävästi[2]
. Sanktioiden puute johtaa tilanteisiin,
joissa rakennusten kunnossapitovelvollisuuden laiminlyönti johtaa
suojeluarvojen menettämiseen. MRL 139 §:ssä pakottavana syynä purkamiselle
mainitaan rakennuksen huono kunto, joka muodostaa turvallisuusriskin. Tätä
käytetään tapauksissa, joissa halutaan saada purkulupa suojellulle
rakennukselle.
B. SÄÄDÖSTEN
JOUSTAVUUS VS. RAKENNUSVALVONTAVIRANOMAISTEN KÄYTÄNNÖT
Esityksemme koski hyvin pitkälti juuri tätä asiaa:
Ympäristöministeriön
asetus rakennuksen energiatehokkuuden parantamisesta korjaus- ja muutostöissä:
Maankäyttö- ja rakennuslain 117 §:n 2 momentin
mukaisia rakennuksia, joita energiatehokkuuden parantamisvelvollisuus ei koske,
ovat rakennukset niiltä osin, kuin ne on suojeltu ja määräyksien noudattaminen aiheuttaisi suojeltuihin
osiin muutoksia, joita ei voida pitää hyväksyttävinä.
Laki rakennuksen
energiatodistuksesta:
Tässä laissa säädetyt velvollisuudet hankkia
energiatodistus ja käyttää sitä eivät koske rakennusta, joka on suojeltu maankäyttö- ja rakennuslain mukaisella kaavalla,
valtion omistamien rakennusten suojelusta annetun asetuksen, tai
rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain nojalla, taikka rakennusta, joka
sijaitsee maailmanperintöluetteloon hyväksytyssä kohteessa tai on kohteena
viranomaisten välisessä rakennuksen suojelua koskevassa sopimuksessa. Heinäkuun 1 päivästä 2017 lähtien myös
ennen vuotta 1980 rakennetuilla asuinrakennuksilla, joissa on enintään kaksi
huoneistoa, on oltava energiatodistus.
Tämä asetus ja tämä laki
ovat selkeä uhka rakennetun ympäristön ja kulttuurimaiseman säilymiselle ilman
konkreettista, joustoa painottavaa ja vanhan rakennuskannan kohtelua
selventävää kirjallista ohjeistusta kuntien rakennusvalvontaviranomaisille.
Niin pitkään kuin selkiyttävä ohjeistus puuttuu, säädösten soveltamisessa tulee
olemaan vaihtelua kuntien rakennusvalvontaviranomaisten menettelyissä ja
käytännöissä. Suomalainen hallintokulttuuri on varsin kirjaimellinen, eivätkä
rakennusvalvontaviranomaiset halua joutua vastuuseen tulkinnoista, joissa
heidän on yritettävä lukea lakitekstiä rivien välistä.
Euroopan yhteisön
perustamissopimuksessa (Maastrichtin sopimus) XII osasto 151 artikla
"Yhteisö ottaa kulttuuriin liittyvät näkökohdat huomioon muiden tämän
sopimuksen määräysten mukaisessa toiminnassaan, erityisesti kulttuuriensa
vaalimiseksi ja edistämiseksi". Energiadirektiivi on tässä ajanut EU:n
perustamissopimuksen edelle. Yksityiskohta määrää kokonaisuutta.
Myös rakennusten omistajat
ovat hukassa lain tulkinnan kanssa. Energiatodistus on esimerkiksi rakennuksen
myyntitilanteessa suoraan verrannollinen rakennuksen kauppahintaan. Juuri nyt
ja lähimpinä vuosina tehdään runsaasti harkitsemattomia "parannuksia"
kulttuurihistoriallisesti arvokkaisiin rakennuksiin, joita ei tulisi kunnostaa
energiatodistusta koskevan lain edellyttämin toimenpitein. Kaikki arvokkaat
rakennukset eivät ole suojeltuja. Niiden merkitys kulttuurimaisemalle ja
suomalaisen rakennetun perinnön säilymiselle on kuitenkin aivan oleellinen. Myös
suojeltuihin rakennuksiin halutaan tehdä muutoksia energiatodistusten vuoksi.
KONKRETISOIMME ESITYSTÄMME SEURAAVASTI:
TAUSTA
Asenneilmaston
muokkaaminen koulutuksen kehittämisen ja informaatioaineiston välityksellä on
hidas prosessi. Vaarana on, että sen kestäessä ehditään menettää aivan liikaa
sellaista kulttuurihistoriallisesti arvokasta rakennuskantaa, jonka
pelastamiseksi olisi nyt tehtävissä paljon konkreettisempia ja nopeammin
vaikuttavia toimenpiteitä. Jos kuntien rakennusvalvontaviranomaiset saavat
selkeät ja viralliset toimintaohjeet vanhojen rakennusten kohteluun ja voivat
viran puolesta vaikuttaa siihen, mitä omistajat rakennuksilleen tekevät,
siirtyy tieto saman tien myös omistajille ja sitä kautta suoraan käytännön
tasolle.
VIITTAUS KORVO - Korjausrakentamisen viranomaisohjaus
-konsulttityöhön
Ympäristöministeriön toimeksiannosta
on tehty selvitys korjausrakentamisen viranomaisohjauksen kehittämisestä.
Ympäristöministeriö perusti tehtävää varten laajapohjaisen ohjausryhmän sekä
solmi työn tekemisestä sopimuksen Arkkitehtitoimisto Heikkilä & Kauppinen
Oy:n kanssa. Konsultin laatimat arviot menettelystä erilaisissa
korjausrakentamisen ongelmatilanteissa on hyväksytty ympäristöministeriön
asettamassa ohjausryhmässä ja julkaistu loppuraportissa 10.11.2009[3].
Loppuraportin 7. otsikon alle on kerätty rakennussuojeluun liittyviä
ongelmatilanteita ja niihin esitettyjä ratkaisuja. Ratkaisut ovat hyviä.
KONKRETISOITU ESITYKSEMME
Nykytilanteessa saattaisi
ensimmäiseksi toimenpiteeksi riittää tämän loppuraportin statuksen nosto
viralliseksi ohjeistukseksi kuntien rakennusvalvontaviranomaisille. Esitämme
raportin muokkaamista "käsikirjaksi"
ja toimittamista kuntien rakennusvalvontaviranomaisille saatesanoilla,
joiden myötä sen virallisen ohjeen luonne ei jää kenellekään epäselväksi.
Jatkossa "käsikirjaa" on mahdollista täydentää ja jatkossa tulee
selkiyttää myös lakitekstiä.
2. KIINTEISTÖVEROHELPOTUKSET
Omalle aikakaudelleen
tyypillisin menetelmin, säilyttävällä korjaamisella kunnossa pidetty vanha
rakennus on hyvin arvokas myös korjauskustannuksissa mitattuna. Suomessa on jäljellä
erittäin vähän sataa vuotta vanhempia rakennuksia. Ne ovat harvinaisia, niiden
merkitys koko ympäristölleen on suuri - ja siksi ne mielletään yhteiseksi kansalliseksi
perinnöksi omistusolosuhteista riippumatta.
Prosentuaalisesti mitättömäksi huvenneen vanhan rakennuskannan
kunnossapidosta huolehtiville omistajille annettavien verohelpotusten vaikutus
verotuloihin ei liene syynä valtiovarainministeriön ratkaisuun?
Miksi valtiovarainministeriö
ei pitänyt kiinteistöverohelpotusten kytkemistä rakennussuojeluun mahdollisena?
Olemme nyt tarkentaneet
ongelmanasetteluamme ja muotoilleet esityksemme konkreettisemmaksi ehdotukseksi
ongelman ratkaisemista varten. Jäämme siis mielenkiinnolla odottamaan vastausta
siihen, mitä on tehtävissä kuntien rakennusvalvontaviranomaisten virallisen
ohjeistuksen kiireelliseksi tarkentamiseksi sekä vastausta siihen, mitkä olivat
valtiovarainministeriön perustelut rakennussuojelun edistämiseksi tehtävien
kiinteistöverohelpotusten eväämisessä.
Kunnioittavasti
Pohjalainen
Rakennusperintö ry, Österbottens Byggnadsvård rf
puolesta
Taina Hautamäki
tiedottaja
[1] Leif
Östman, arkkitehti SAFA, Tekn.D
Saatavana: https://www.rakennustieto.fi/Downloads/RK/RK090601.pdf
[2] Lauri
Jääskeläinen, RY Rakennettu Ympäristö
Saatavana:
http://www.rakennustieto.fi/lehdet/ry/index/lehti/69mvuKocF.html
[3] KORVO
Korjausrakentamisen viranomaisohjauksen kehittäminen, Loppuraportti osa A Saatavissa: http://files.kotisivukone.com/korvo.kotisivukone.com/tiedostot/korvo-091109.pdf
Ympäristöministeriön rakennetun ympäristön osaston vastaus 9.2.2015
Kiitos viestistänne, jossa yhdistys nostaa esille tärkeitä rakennusperinnön hoitoon ja suojeluun liittyviä epäkohtia. Ympäristöministeriö on yhteistyötahoineen etsinyt keinoja mm. kulttuuriympäristöstrategian toimeenpanon suunnittelussa sellaisten toimenpiteiden ja toimien löytämiseksi, jotka osaltaan voisivat lieventää epäkohtia.
Esitätte rakennusperinnön säilymisen edellytysten lisäämiseksi kahta toimenpidettä:
a) Nykyisten energiamääräysten poistaminen koskemasta vanhaa rakennuskantaa / ympäristöministeriö, rakennusmääräykset
b) Kiinteistöverohelpotukset / valtiovarainministeriö, verotus.
A) Energiamääräykset ja vanha rakennuskanta
Energiatehokkuuden parantaminen perustuu EU-direktiiviin, jossa on annettu mahdollisuus kohdella suojeltuja rakennuksia muusta rakennuskannasta poikkeavasti. Rakennuksen energiatehokkuuden parantamisesta korjaus- ja muutostöissä annetun asetuksen (4/2013) 1 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan asetus ei koske rakennuksia niiltä osin, kun ne on suojeltu ja määräyksien noudattaminen aiheuttaisi suojeltuihin osiin muutoksia, joita ei voida pitää hyväksyttävinä. Asetuksen perusteluissa todetaan, että suojelukohteet määritellään kohdekohtaisella päätöksentekoprosessilla ja energiatehokkuutta koskevia määräyksiä sovelletaan vain niiltä osin kuin se on sopivaa.
Maankäyttö- ja rakennuslain korjausrakentamisen sääntelyn keskeisenä periaatteena on joustavuus, mikä näkyy muun muassa rakennuksen ominaisuuksien huomioon ottamisen edellyttävissä säännöksissä. MRL:n 117 § velvoittaa ottamaan huomioon rakennuksen ominaisuudet ja erityispiirteet sekä rakennuksen soveltuvuuden aiottuun käyttöön ja 118 § puolestaan velvoittaa rakentamisessa, rakennuksen korjaus- ja muutostyössä ja muita toimenpiteitä suoritettaessa samoin kuin rakennuksen tai sen osan purkamisessa huolehtimaan siitä, ettei historiallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokkaita rakennuksia tai kaupunkikuvaa turmella. Säädökset tarjoavat näin ollen mahdollisuuden joustoon.
Vaikka säädökset sinänsä tarjoavat mahdollisuuden tapauskohtaiseen joustoon, on säädösten soveltamisessa varmaankin vaihteluita kuntien rakennusvalvontaviranomaisten menettelyissä ja käytännöissä, kuten toteatte esityksessänne. Tämän vuoksi ympäristöministeriö pitää tärkeänä tietoisuuden lisäämistä esimerkiksi koulutuksen kehittämisen ja informaatioaineiston välityksellä. Näihin asioihin on kiinnitetty huomiota myös kulttuuriympäristrategian toimeenpanosuunnitelmassa (2015). Vastaavia keinoja olette tuoneet esille myös esityksessänne.
B) Kiinteistöverohelpotukset
Kiinteistöveroon liittyvät kysymykset kuuluvat valtiovarainministeriön hallinnonalaan. Rakennussuojeluun liittyviä kiinteistöverotuksellisia näkökohtia selvitettiin rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain (498/2010) valmistelutyön yhteydessä sekä kulttuuriympäristöstrategian valmistelutyössä 2012-2013. Valtiovarainministeriö ei pitänyt mahdollisena kiinteistöverohelpotusten kytkemistä rakennussuojeluun. Tästä johtuen esittämänne selvityksen käynnistäminen ei tunnu tarkoituksenmukaiselta.
Ympäristöministeriö pitää tärkeänä kansalaisjärjestöjen aktiivista toimintaa kulttuuriympäristön hyväksi ja tekee mielellään näiden kanssa yhteistyötä mm. kulttuuriympäristöstrategian toimeenpanossa.
Ystävällisin terveisin
Tuija Mikkonen, erityisasiantuntija
Ympäristöministeriö, rakennetun ympäristön osasto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti